Anders Breivikin oikeidenkäynti on täydessä vauhdissa, eikä minun tarvitse varmaankaan puhua miehestä sen enempää. Selvää on, että kyseessä on harhainen, rikkinäinen mies jonka teot ovat käsittämättömän raakoja.
Enemmän tässä kiinnostaa se, että kyseessä on ensimmäinen ei-islmamistinen terrori-isku jota käsitellään mediassa näin kiivaasti, ja hyvästä syystä. Tämä on yksi niistä ainoista kerroista jolloin olen iloinen siitä, että iltapäivälehdet lypsävät aiheesta kaiken irti. Ihmisten on hyvä ymmärtää, ettei yhteiskunnallinen uhka tule aina ulkopuolelta.
Eurooppahan ei ole terrorismin suhteen läheskään niin kärjistetty paikka kuin Yhdysvallat (jossa tämä tapaus on saanut muuten aika vähän mediahuomiota) ja kaikkien muslimien leimaaminen terroristeiksi ja päinvastoin on täällä päin onneksi ymmärretty jättää väliin. Silti uskon, että tämä tuli kaikille yllätyksenä. Terrorismi liitetään etenkin mediassa arabimaihin ja Lähi-Idästä sikiäviin terroristijärjestöihin, joten harva osasi odottaa Pohjoismaiden suurimman terrori-iskun nousevan maan sisältä.
Ja niin traagista kuin tämä kaikki, on tärkeää tarkastastella asiaa myös käytännön tasolta. Mitä voimme oppia tästä tapahtumasta, ja mitä se kertoo meille tästä ajasta ja paikasta? No ensinnäkin sen, että turvallisuus on loppujen lopuksi vain harhaa, vaikkakin sitkeä sellainen. Breivik ei kuulunut mihinkään suureen järjestöön, organisaatioon tai poliittiseen liittoumaan (vaikka mies itse toisin väittääkin) jonka voisi laittaa suurennuslasin alle. Tämän teon takan oli yksi ainoa mieleltään epävakaa mies, joka uskoi puolustavansa maataan ulkopuolista uhkaa vastaan. Ja vaikka yhteiskunnan turvaverkkoa kudotaisiin kuinka tiheäksi, joku tulee aina putoamaan sen lävitse omaan harhaiseen todellisuuteensa. Vapauden hintana on ikuinen taistelu, ja yhteiskunnan täytyy osata piirtää raja turvallisuuden ja yksilönvapauden väliin. Kun haalitaan lisää yhtä, joudutaan antamaan pois vähän toista.
Olen myös tyytyväinen siitä, että Breivik saatiin vangittua elävänä ja joutuu vastuuseen teoistaan. Propsit myös miehen puolustukselle, joka puolustaa oikeutta yhtä vahvasti kuin jutun syyttäjä. Tässä vaiheessa kukaan tuskin epäilee etteikö Breivik olisi syyllinen, mutta se ei olekaan jutun pointti. Oikeuden idea on siinä, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Jopa tämä mies ansaitsee mahdollisuuden reiluun oikeidenkäyntiin. Uhrien puolesta on helppo puhua, mutta juuri syyllisten puolustaminen takaa yhteiskunnan tasa-arvon. Tässä on kyse periaatteista, ilman kunnon puolustusta Breivikin oikeudenkäynti ei ole mitään muuta kuin kostoretki omaisten puolesta. Myös tässä tapauksessa aiheen käsittelyä on hyvä verrata Jenkkilän terrorisminvastaiseen sotaan.
Oikeudenkäynnin tulos selviää seuraavien kuukausien aikana, ja itse ainakin seuraan sitä mielenkiinnolla. Toisaalta toivon myös, että tuomion jälkeen asia uskalletaan haudata ja saattaa päätökseen. Liian usein tragedioista puhutaan pitkään, mutta opitaan liaan vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti