Kun on puhe seksuaalivähemmistöistä, on Suomi melkoisen jännässä asemassa. Virallisesti maamme esittäytyy demokraattisena yhteiskuntana, jossa jokaisella yksilöllä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pisteeseen asti eivät ole päässeet monet Arabimaatkaan, tai edes Amerikan Yhdysvallat. Käytännössä kuitenkin, kun yhteiskunnastamme paljastuu vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta, joka vaatisi suoria ja selkeitä muutoksia jo olemassa oleviin käytäntöihin, pyrkivät ihmiset nopeasti kääntämään katseensa muualle ja hautaamaan aiheen. Tämä siitä syystä, ettei asiasta keskusteleminen vain aiheuttaisi, hyvänen aika sentään, kiusallisuutta tai kohua. Maamme tuntuu edelleen olevan siinä nousuaikansa huumassa, jonka pauloissa ei suostutakaan myöntämään idyllisen Suomemme epäoikeudenmukaisuuksia.
Helsingin Sanomat kirjoitti tällä viikolla artikkelin aiheeseen liittyen. Artikkelin mukaan 76 kansanedustajaa olisi tällä hetkellä valmis ajamaan läpi lakiehdotuksen sukupuolineutraalista avioliitosta. Siis toisin sanoen 124 ei suostuisi puoltamaan lakiehdotusta, joka soisi homo- ja lesbopareille samat oikeudet kuin heteroille... Jaahas.
Asiahan on pulpahdellut aina silloin tällöin pintaan mediassa. Useimmat varmaan muistavat keskustelujen härskeimmät purskahdukset, joiden aikana eräs maamme kansanedustajista piti sopivana verrata homoliittoja eläimiin sekaantumiseen. Näin siis meillä Suomen maassa.
Tokihan 76 kansanedustajaa on merkittävä osuus, mutta vastustuksella on silti reilu enemmistö. Sopiikin kysyä, miksi meidän maassamme yhä hyväksytään näin räikeä ihmisarvojen polkeminen sen sijaan? Byrokraattisesti avioliittolain muuttaminen olisi varmasti työläs taakka, mutta yhteiskunnallisesti se tuskin vaikuttaisi valtion ja kuntien toimintaan tai veronmaksajiin kovinkaan merkittävästi. En siis usko, että vastustuksen syynä ovat käytännölliset ongelmat, vaan selvästi arvoasiat.
Mikä siis tässä oikein mättää? Jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluavat vahvistaa liittonsa valtion ja yhteiskunnan edessä, niin miksi tämä tulisi kieltää heiltä ainoastaan sukupuolen perusteella?
Perustelujahan tästä on heitelty puoleen ja toiseen. Kristillidemokraatit vetoavat tietenkin asiassa Raamattuun, mikä on täysin epäolennainen huomautus. Homoliittojen kristillinen siunaus on luterilaisen kirkon oma asia, eikä se kuulu valtiolle. Nyt puhutaan avioliitosta nimenomaan juridisena käsitteenä, joka tunnustaisi kahden ihmisen liiton ja mahdollistaisi muunmuassa perintöoikeuden ja muuta lailliset etuudet.
Eräs huvittava kommentti oli, että tämä on itse asiassa "kulttuurikysymys". Tämä on puhdasta paskan jauhantaa. Fakta on, että kulttuuri elää ja muuttuu koko ajan. Ajatus, jonka mukaan asioita ei pidä lähteä muuttamaan ja korjaamaan sen takia, että ne ovat ehtineet pysyä tietynlaisina kauan aikaa, on typerintä mitä olen ikinä kuullut! Onko myös ihmisten kivittäminen "kultturikysymys", entä orjuus, rasismi ja kunniamurhat? Tällaisen takaperoisen ajattelun ei pitäisi olla osa kehittyneen länsimaan päätäntäelimiä.
Mutta oikeastaan tässä onkin kysymys juuri siitä, väärästä ajattelutavasta. Tarpeeksi moni ei ajattele asiaa järkevästi, ihmisten, homojen ja lesbojen, Suomen kansalaisten kannalta, vaan itsensä kannalta. Heidän ajattelutapansa on: "Näin MINÄ olen aina määritellyt tämän asian, enkä sen takia kehtaa lähteä sitä muuttamaan". Nämä ihmiset, kuten suurin osa muustakin Suomesta, on liian kiintynyt menneeseen uskaltaakseen kohdata tulevaa. Viimeistään tässä vaiheessa olisi aika lopettaa kansallisen egon pönkittäminen menneiden menestystarinoiden avulla, ja alkaa elää tässä ja nyt. Unohdetaan hetkeksi miten asioita on hoidettu ennen, ja uskotaan siihen että me, tämä sukupolvi, osaamme tehdä oikeita päätöksiä omillamme. Kysytään itseltämme: Ovatko asiat todella juuri niin kuin niiden kuuluu olla?
Koska juuri nyt asiathan ovat näin: Suomi, tuo länsimaisen sivistyksen helmi, ei uskalla uudistuksen pelossaan antaa kahdelle ihmiselle sitä oikeutta, joka heille kuuluisi. On häpeällistä, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, joissa samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi mennä keskenään naimisiin, ja on vielä häpeällisempää, että jopa joissain Amerikan osavaltiossa ihmisille suodaan tämä oikeus.
Ja vielä kaikille niille jermuille, jotka eivät tätä julkihomostelua tunnu julkisuudessa sietävän: Helpoin tapa saada homoparit pois lehtien otsikoista, on antaa heille samat oikeudet kuin muillekin. Niin kauan, kuin jotakin vähemmistöä sorretaan, se tulee pitämään siitä mekkalaa. Siinä vaiheessa, kun seksuaalivähemmistöt saavat samat oikeudet kuin muutkin kansalaiset, ei heitä enää tarvitse nostaa jatkuvasti julkisuuteen. Ja vaikka nostettaisiinkin, niin sen kanssa pitää vain oppia elämään. Kehityksen pyörät pyörivät vaan, niitä ei voi pysäyttää milloinkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti