maanantai 20. helmikuuta 2012

Maailman suurin ihme

 Maailmankaikkeus syntyi 3,8 miljardia vuotta sitten. Todellisuus, joka ei ehkä olisi ollut, oli. Paikassa, jossa ei olisi pitänyt olla mitään, oli jotain. Koko maailmankaikkeuden materia oli pakkautunut yhteen äärettömän tiheään pisteeseen, singulariteettiin. Singulariteetin laajentuminen sai aikaan Alkuräjähdyksen. Siitä yhdestä pisteestä syntyivät aika ja avaruus, materia ja energia. Ja jostain syystä, se mitä oli, jatkoi olemistaan. Maailma ei luhistunut kasaan tai repeytynyt palasiksi, vaan siinä vallitsi harmonia. Täydellinen tasapaino kaiken sen välillä, mitä oli.

 Miljardien vuosien aikana materia jatkoi kulkuaan maailmankaikkeudessa, jonka olosuheet olivat juuri ne, jotka sallivat atomien synnyn. Painovoima veti materiaa puoleensa, ja se kerääntyi kasaan. Atomi kerrallaan, mijardien vuosien aikana syntyy asteroideja, planeettoja, tähtiä, aurinkokuntia ja galakseja.

 Ja niin käy, että erään galaksin, erään aurinkokunnan planeetta sijaitsee alueella, jossa se voi ylläpitää elämää. Se ei ole vain oikealla alueella, vaan sille kehittyy ilmakehä, suojaava magneettikenttä ja kuu. Ja niin käy, että tuo tulikuuma planeetta jäähtyy vuosimiljoonien aikana, ja sen pinta täyttyy vedellä. Suuren alkumeren uumenissa syntyy satunnaisten kemiallisten reaktioiden ansiosta erilaisia molekyylejä, ja lopulta elämän rakennuspalikoita, nukleotideja. Nämä nukleotidit yhdistyvät, ja muodostavat nukleiinihappoja, jotka saavat ympärilleen suojaavan, aktiivisesti toimivan kalvon. On syntynyt alkusolu. Elämä on saapunut maan päälle.

 Nämä yksinkertaiset, yksisoluiset eliöt kehittyvät, ja hajaantuvat erilaisiksi lajeiksi muokaten samalla koko maaapalloa. Syntyy bakteereja, arkkibakteereja, alkueliöitä, sieniä kasveja ja eläimiä. Nämä eliöt elävät rinta rinnan, ja kamppailevat keskenään miljoonia vuosia, joiden aikana miljardit eliöt kuolevat selviytymiskappailussaan ja kokonaisia lajeja katoaa samalla, kun vain osa pääsee jatkamaan perimäänsä. Satunnaiset mutaatiot, alati muuttuvat olosuhteet ja luonnonvalinta muokkaavat jo olemassa olevista eliöistä yhä vaan uusia lajeja. Kunnes lopulta, syntyy ihminen.

 Ja yhä, satojen tuhansien vuosien ajan ihminen taistelee luontoa ja itseään vastaan. Tuhansien sukupolvien ajan, miljoonien ja miljardien ihmisten joukosta kaksi ainutlaatuista yksilöä kohtaavat, ja jatkavat yhdessä perimäänsä. Miehen tuhansista ja naisen kymmenistä sukusoluista vain kaksi kohtaavat, ja luovat uuden ihmisen. Tätä jatkuu, sukupolvien ajan, uudelleen ja uudelleen.

 Ja kaiken sen jälkeen, juuri nyt, me olemme tässä. Sinä ja minä, me olemme olemassa juuri nyt. Kaiken sen jälkeen juuri me kaksi saamme jakaa tämän maailman toistemme kanssa. Se, että sinä olet olemassa täällä, tässä hetkessä, ei ole mitään muuta kuin ihme.

 Maailmankaikkeus, jota ei pitänyt olla. Aineen rakennuspalikat, jotka olisivat olleet olematta. Yksi ainoa planeetta, juuri oikealla paikalla, juuri oikeiden ominaisuuksien suojaama. Elämän synty, miljardien vuosien evoluutio, lukemattomien soluyhdistelmien ruletti yhä uudelleen ja uudelleen. Niin monta asiaa, jotka olisivat voineet olla toisin, mutteivät olleet. Kaiken sen jälkeen, juuri meillä kahdella on oikeus olla olemassa, oikeus elää, vaikka todennäköisyydet ovatkin sitä vastaan. Miten kukaan voi valittaa puutetta, kun meille kaikille on annettu näin paljon?

 TÄMÄ on maailman suurin lahja, ymmärrys siitä kuinka mitättömiä me oikeasti olemmekaan. Se on järjen runoutta, tieteen sinfoniaa, kaikkien aikojen suurin ihme. Olla olemassa, vaikkei pitäisi.

3 kommenttia:

  1. Itse uskon etta meidan nimenomaan kuuluu olla olemassa. Juuri sen takia, koska ei ole mitaan vaihtoehtoista todellisuutta mihin verrata. Asiat joko taphtuvat tai eivat tapahdu. Sattumaa ei mielestani ole johtuen siita, etta maailmassa vallitsee tietyt lait mita ei pysty muuttamaan. Nama tietyt lait tekevat sattumasta periaatteessa mahdotonta.

    Ihmisen elama on maaritelty syntymasta lahtien, silla se toistaiseksi jokaisen kohdalla on aina paattynyt kuolemaan. Senpa takia ei kannata ottaa turhia paineita elaman suhteen, silla jokaisen kohdalla lopputulos on sama. Samasta syysta elamaa ei tulisi heittaa hukkaan, mutta sillekaan ei loppupeleissa mahda mitaan jos niin paattaa tehda, koska vaihtoehtojakaan ei varsinaisesti ole.

    Kommenttini tarkoituksena ei ole mitenkaan ampua alas sinun blogikirjoitustasi, vaan heitan lahinna toisenlaista nakokantaa, koska minulla sattuu talla hetkella olemaan kauhistuttava tarve olla eka postaaja seka leikkia pseudointellektuellia.

    PS. kaytossani on jenkkinappaimisto joten kaksi pari tarkeaa suomenkielen kirjainta ei toimi.

    PPS. Pidan tasta blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtoja nimenomaan on, jopa useita. Ilmiselvin niistä olisi koko universumin olemattomuus, sillä vielä tänäkään päivänä ei osata sanoa, miksi se on olemassa. Vielä tässä vaiheessa siis varteenotettava näkökanta olisi, ettei sen välttämättä pitäisi olla olemassa.

      Jos "tietyillä laeilla" viittaat luonnonlakeihin, niin kyllä, ne ovat tässä vaiheessa muuttamattomia. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että nekin syntyivät ja muokkaantuivat nykyiseen muotoonsa aikojen alussa, ja se muoto, jonka ne saivat, määritttivät maailmankaikkeuden luonteen. Jos niiden välinen tasapaino olisi heittänyt,ei maailmankaikkeus olisi välttämättä edes pysynyt kasassa. Tämä on tosin omalta osaltani täyttä spekulaatiota, koska vielä ei edes tiedetä, ovatko luonnonvoimat jotenkin yhteydessä toisiinsa.

      Luonnontieteistä puhuttaessa sattuman käsite on tosiaan hämärä, ja se tarkoittaakin periaatteessa vain ääretöntä määrää eri muuttujia. Nämäkin muuttujat nojaavat kuitenkin luonnonlakeihin ja universumin syntyyn, joita ei vielä tässä vaiheessa voi pitää vakioina, jotka voivat ilmetä vain tietyssä muodossa. Tästä saatetaan saada myöhemmin tietoa, joka muuttaa tämän oletuksen. Mielenkiintoinen aihe on myös maailman pienimpien rakenneosasten tutkiminen, kvanttimaailma, jonka käyttäytyminen näyttäisi olevan osittain sattumanvaraista.

      Ihmisen elämää on turha sanoa ennalta määrätyksi vain, koska se päättyy kuolemaan. Matkan määränpäätä emme voi määrittää, mutta reitin kyllä. Ja vaikka vapaan tahdon olemassaolosta kiistellään, on sen pohtiminen käytännön elämässä täysin turhaa. Minulla on, ainakin omasta näkökulmastani, kyky tehdä päätöksiä ja valintoja. Joka päivä toimin yhteydessä miljardien ihmisten kanssa, joilla on sama kyky. Tämäkin on vielä osittain hämärän peitossa, koska tietoinen ajattelu on vielä hyvin abstrakti käsite, jonka luonnetta pyritään yhä kartoittamaan.

      Tämä kirjoitushan pohjautuu nimenomaan siihen, mitä ei vielä tiedetä. Ymmärryksessämme on vielä senverran aukkoja, että on mahdollista, jopa tarpeellista, olettaa että on olemassa muitakin mahdollisia lopputuloksia kuin se mikä nyt nähdään.

      Poista
  2. Jännä sinänsä kun itekkin tuli funteerattuun noita samoja asoita ala-asteella ja sitten jaoin näkemykseni opettajan kanssa ja opettaja vaan katto kummastuneena ja kysy että "Ja?".

    VastaaPoista