Maailmankaikkeus syntyi 3,8 miljardia vuotta sitten. Todellisuus, joka ei ehkä olisi ollut, oli. Paikassa, jossa ei olisi pitänyt olla mitään, oli jotain. Koko maailmankaikkeuden materia oli pakkautunut yhteen äärettömän tiheään pisteeseen, singulariteettiin. Singulariteetin laajentuminen sai aikaan Alkuräjähdyksen. Siitä yhdestä pisteestä syntyivät aika ja avaruus, materia ja energia. Ja jostain syystä, se mitä oli, jatkoi olemistaan. Maailma ei luhistunut kasaan tai repeytynyt palasiksi, vaan siinä vallitsi harmonia. Täydellinen tasapaino kaiken sen välillä, mitä oli.
Miljardien vuosien aikana materia jatkoi kulkuaan maailmankaikkeudessa, jonka olosuheet olivat juuri ne, jotka sallivat atomien synnyn. Painovoima veti materiaa puoleensa, ja se kerääntyi kasaan. Atomi kerrallaan, mijardien vuosien aikana syntyy asteroideja, planeettoja, tähtiä, aurinkokuntia ja galakseja.
Ja niin käy, että erään galaksin, erään aurinkokunnan planeetta sijaitsee alueella, jossa se voi ylläpitää elämää. Se ei ole vain oikealla alueella, vaan sille kehittyy ilmakehä, suojaava magneettikenttä ja kuu. Ja niin käy, että tuo tulikuuma planeetta jäähtyy vuosimiljoonien aikana, ja sen pinta täyttyy vedellä. Suuren alkumeren uumenissa syntyy satunnaisten kemiallisten reaktioiden ansiosta erilaisia molekyylejä, ja lopulta elämän rakennuspalikoita, nukleotideja. Nämä nukleotidit yhdistyvät, ja muodostavat nukleiinihappoja, jotka saavat ympärilleen suojaavan, aktiivisesti toimivan kalvon. On syntynyt alkusolu. Elämä on saapunut maan päälle.
Nämä yksinkertaiset, yksisoluiset eliöt kehittyvät, ja hajaantuvat erilaisiksi lajeiksi muokaten samalla koko maaapalloa. Syntyy bakteereja, arkkibakteereja, alkueliöitä, sieniä kasveja ja eläimiä. Nämä eliöt elävät rinta rinnan, ja kamppailevat keskenään miljoonia vuosia, joiden aikana miljardit eliöt kuolevat selviytymiskappailussaan ja kokonaisia lajeja katoaa samalla, kun vain osa pääsee jatkamaan perimäänsä. Satunnaiset mutaatiot, alati muuttuvat olosuhteet ja luonnonvalinta muokkaavat jo olemassa olevista eliöistä yhä vaan uusia lajeja. Kunnes lopulta, syntyy ihminen.
Ja yhä, satojen tuhansien vuosien ajan ihminen taistelee luontoa ja itseään vastaan. Tuhansien sukupolvien ajan, miljoonien ja miljardien ihmisten joukosta kaksi ainutlaatuista yksilöä kohtaavat, ja jatkavat yhdessä perimäänsä. Miehen tuhansista ja naisen kymmenistä sukusoluista vain kaksi kohtaavat, ja luovat uuden ihmisen. Tätä jatkuu, sukupolvien ajan, uudelleen ja uudelleen.
Ja kaiken sen jälkeen, juuri nyt, me olemme tässä. Sinä ja minä, me olemme olemassa juuri nyt. Kaiken sen jälkeen juuri me kaksi saamme jakaa tämän maailman toistemme kanssa. Se, että sinä olet olemassa täällä, tässä hetkessä, ei ole mitään muuta kuin ihme.
Maailmankaikkeus, jota ei pitänyt olla. Aineen rakennuspalikat, jotka olisivat olleet olematta. Yksi ainoa planeetta, juuri oikealla paikalla, juuri oikeiden ominaisuuksien suojaama. Elämän synty, miljardien vuosien evoluutio, lukemattomien soluyhdistelmien ruletti yhä uudelleen ja uudelleen. Niin monta asiaa, jotka olisivat voineet olla toisin, mutteivät olleet. Kaiken sen jälkeen, juuri meillä kahdella on oikeus olla olemassa, oikeus elää, vaikka todennäköisyydet ovatkin sitä vastaan. Miten kukaan voi valittaa puutetta, kun meille kaikille on annettu näin paljon?
TÄMÄ on maailman suurin lahja, ymmärrys siitä kuinka mitättömiä me oikeasti olemmekaan. Se on järjen runoutta, tieteen sinfoniaa, kaikkien aikojen suurin ihme. Olla olemassa, vaikkei pitäisi.
maanantai 20. helmikuuta 2012
maanantai 13. helmikuuta 2012
Iron Sky ja suomalaiset elokuvat
Ensiksi, tämä traileri:
Ei vittu ku en oo pitkästä aikaa nähnyt traileria, joka saisi mut näin innostuneeksi! Jumalauta, ja vielä suomalainen leffa kyseessä! Tää mennään niin katsomaan ennakkoon!
Eli siis, Iron Sky on suomalaisen Energiaproductionin tekemä amatöörielokuva. Maistelkaas sitä vielä, amatöörielokuva. Tässä ei ole mitään isoa suomalaista yhtiötä takana, eikä suuren luokan ammattilaistiimiä, vaan pelkästään joukko kavereita jotka rakastaa tehdä elokuvia. Ja silti kyseessä on kallein suomalainen elokuva koskaan. Nostetaas sille hattua. Ja lasia pikkasen kanssa. Tässäkin projektissa on muuten ollut fanien rahoitus ja apu mukana, vaikka suurin osa rahoista onkin saatu sponsoreilta ja elokuvasäätiöiltä.
Sanon jo nyt, täysin puolueellisesta näkökulmasta, että Energiaproductions on parasta, mitä suomalaiselle elokuvateollisuudelle on tapahtunut 2000-luvulla. Ryhmän aikaisempi täyspitkä elokuva, vielä amatöörimäisempi Star Wreck In the Pirking (omasta mielestäni eräs parhaimmista suomalaisista komedioista, heti Speden klassikoiden jälkeen) on kaikkien aikojen ladatuin suomalainen elokuva, ja samalla todennäköisesti eräs ainoista suomalaisista scifielokuvista. Itse olen odotellut Iron Skyta jo yli kuusi vuotta, siitä asti kuin ensimmäisen kerran näin Star Wreckin. Mielestäni on käsittämätöntä, että tällainen pieni ryhmä kykenee omin voimin tekemään sen, jota isot studiot ovat meillä yrittäneet jo vuosia. Levittämään suomalaista elokuvaa ulkomaille.
Lähimmät kaverini tietävät mitä mieltä olen suomalaisesta elokuvateollisuudesta; Se on jumissa. Suomessa menestyy noin kourallinen tarkkoihin kategorioihin sopivia elokuvia joka vuosi. On Teiniangsti, Jatkosota, Talvisota, Synkkä masentava ihmissuhderaama, Vares, yms. Ainoastaan komedioita on viime aikoina tullut kiitettävän laajalla skaalalla, mutta niidenkin huumori tuntuu tulevan jostain perisuomalaisesta muotista, eikä mitään todella erilaista ja uutta uskalleta koittaa.
Suomalaisia elokuvia, jotka todella erottuvat massasta, tulee mieleeni vain muutamia. Toki on toissavuotinen Rare Exports, jonka tekijöistä toivottavasti kuullaan vielä. A.J Annilan elokuvista Jadesoturi ja Sauna ovat ehdottomasti suosikkisuomileffojani. Jadesoturi on kokonaisuudessaan hieno elokuva, ja Saunakin on toteutukseltaan ihan kelvollinen, ja sitä voi ainakin kehua omaperäisestä ideasta. Miehestä ei tosin ole kuulunut enää vuosiin mitään, että se kai sitten siitä.
Toivoin myös pian ilmestyvän Härmän sekoittavan palettia hieman western-henkisyydellään, mutta ennakkoarvostelut eivät ikävä kyllä anna odottaa kovinkaan suuria. Siltikin, elokuva olisi mielestäni onnistunut, jos se edes uskaltaisi olla aidosti länkkärileffa.
Vaikerruksen pointti on siis tämä: Suomalaiset elokuvat eivät ole huonoja, siitä ei ole kyse. Enkä myöskään sano, että niistä olisi varsinaisesti pulaa, tai että ne olisivat ainoastaan kopioita toistaan. Ongelma on siinä, että suurta kuvaa katsoessa ne ovat niin pitkästyttävän keskinkertaisia ja mielikuvituksettomia. Koska olet viimeksi nähnyt suomalaisen elokuvan, joka todella otti riskejä, ja tuntui erilaiselta? Koska viimeksi koit tarvetta viedä kaikki kaverisi katsomaan jotain suomalaista rainaa? Tämä on vilpitön kysymys, sillä en suinkaan väitä että oma näkemykseni asiasta olisi ainoa oikea.
Suomalaisesta elokuvateollisuudesta ei koskaan tule Hollywoodin kaltaista suuren luokan bisnestä. Eikä siitä tule koskaan tulemaan myöskään japanilaisen animen kaltaista vientituotta. Mutta on vaikea uskoa, ettei suomesta löytyisi nuoria elokuvantekijöitä, jotka olisivat valmiita toteuttamaan uusia ideoita, luomaan jotain erilaista. Alan olla kuin rikkinäinen levy, mutta tämä tuntuu taas pahasti olevan ikäluokkakysymys. Kun katsot hieman vaikkapa tämän vuoden suomalaisia elokuvia, kelle ne tuntuvat olevan pääasiassa suunnattuja, aikuisille vai nuorille? Kummat ylipäätänsä katsovat enemmän suomalaisia elokuvia, ja mistäköhän se johtuu?
Loppulauselma: Mikäli halutaan vahvistaa suomalaisen elokuvan vientiä ulkomaille JA mahdollistaa sujuva siirtyminen vanhasta katsojakunnasta nuorempaa, on äärimmäisen tärkeää tukea nuoria suomalaisia elokuvantekijöitä enemmän kuin koskaan ennen. Nuoret elävät jo paljon globaalimmassa maailmassa kuin vanhempansa saman ikäisinä, ja erilaisia vaikutteita ja elämyksiä koetaan myös vastaavasti enemmän. Heillä palaa halu seurata suuren maailman elokuvantekijöitä, tuoda suomalaiseen elokuvaan fantasiaa, scifiä ja toimintaa. Kohdistakaamme katseemme vielä Iron Skyhin. Se voi aikanaan olla joko suomalaisen elokuvateollisuuden huipentuma, tai tuotos joka inspiroi tuhansia lahjakkaita ihmisiä kokeilemaan rajojaan ja uudistamaan kotimaisen elokuvan. Katsotaan miten käy.
Ei vittu ku en oo pitkästä aikaa nähnyt traileria, joka saisi mut näin innostuneeksi! Jumalauta, ja vielä suomalainen leffa kyseessä! Tää mennään niin katsomaan ennakkoon!
Eli siis, Iron Sky on suomalaisen Energiaproductionin tekemä amatöörielokuva. Maistelkaas sitä vielä, amatöörielokuva. Tässä ei ole mitään isoa suomalaista yhtiötä takana, eikä suuren luokan ammattilaistiimiä, vaan pelkästään joukko kavereita jotka rakastaa tehdä elokuvia. Ja silti kyseessä on kallein suomalainen elokuva koskaan. Nostetaas sille hattua. Ja lasia pikkasen kanssa. Tässäkin projektissa on muuten ollut fanien rahoitus ja apu mukana, vaikka suurin osa rahoista onkin saatu sponsoreilta ja elokuvasäätiöiltä.
Sanon jo nyt, täysin puolueellisesta näkökulmasta, että Energiaproductions on parasta, mitä suomalaiselle elokuvateollisuudelle on tapahtunut 2000-luvulla. Ryhmän aikaisempi täyspitkä elokuva, vielä amatöörimäisempi Star Wreck In the Pirking (omasta mielestäni eräs parhaimmista suomalaisista komedioista, heti Speden klassikoiden jälkeen) on kaikkien aikojen ladatuin suomalainen elokuva, ja samalla todennäköisesti eräs ainoista suomalaisista scifielokuvista. Itse olen odotellut Iron Skyta jo yli kuusi vuotta, siitä asti kuin ensimmäisen kerran näin Star Wreckin. Mielestäni on käsittämätöntä, että tällainen pieni ryhmä kykenee omin voimin tekemään sen, jota isot studiot ovat meillä yrittäneet jo vuosia. Levittämään suomalaista elokuvaa ulkomaille.
Lähimmät kaverini tietävät mitä mieltä olen suomalaisesta elokuvateollisuudesta; Se on jumissa. Suomessa menestyy noin kourallinen tarkkoihin kategorioihin sopivia elokuvia joka vuosi. On Teiniangsti, Jatkosota, Talvisota, Synkkä masentava ihmissuhderaama, Vares, yms. Ainoastaan komedioita on viime aikoina tullut kiitettävän laajalla skaalalla, mutta niidenkin huumori tuntuu tulevan jostain perisuomalaisesta muotista, eikä mitään todella erilaista ja uutta uskalleta koittaa.
Suomalaisia elokuvia, jotka todella erottuvat massasta, tulee mieleeni vain muutamia. Toki on toissavuotinen Rare Exports, jonka tekijöistä toivottavasti kuullaan vielä. A.J Annilan elokuvista Jadesoturi ja Sauna ovat ehdottomasti suosikkisuomileffojani. Jadesoturi on kokonaisuudessaan hieno elokuva, ja Saunakin on toteutukseltaan ihan kelvollinen, ja sitä voi ainakin kehua omaperäisestä ideasta. Miehestä ei tosin ole kuulunut enää vuosiin mitään, että se kai sitten siitä.
Toivoin myös pian ilmestyvän Härmän sekoittavan palettia hieman western-henkisyydellään, mutta ennakkoarvostelut eivät ikävä kyllä anna odottaa kovinkaan suuria. Siltikin, elokuva olisi mielestäni onnistunut, jos se edes uskaltaisi olla aidosti länkkärileffa.
Vaikerruksen pointti on siis tämä: Suomalaiset elokuvat eivät ole huonoja, siitä ei ole kyse. Enkä myöskään sano, että niistä olisi varsinaisesti pulaa, tai että ne olisivat ainoastaan kopioita toistaan. Ongelma on siinä, että suurta kuvaa katsoessa ne ovat niin pitkästyttävän keskinkertaisia ja mielikuvituksettomia. Koska olet viimeksi nähnyt suomalaisen elokuvan, joka todella otti riskejä, ja tuntui erilaiselta? Koska viimeksi koit tarvetta viedä kaikki kaverisi katsomaan jotain suomalaista rainaa? Tämä on vilpitön kysymys, sillä en suinkaan väitä että oma näkemykseni asiasta olisi ainoa oikea.
Suomalaisesta elokuvateollisuudesta ei koskaan tule Hollywoodin kaltaista suuren luokan bisnestä. Eikä siitä tule koskaan tulemaan myöskään japanilaisen animen kaltaista vientituotta. Mutta on vaikea uskoa, ettei suomesta löytyisi nuoria elokuvantekijöitä, jotka olisivat valmiita toteuttamaan uusia ideoita, luomaan jotain erilaista. Alan olla kuin rikkinäinen levy, mutta tämä tuntuu taas pahasti olevan ikäluokkakysymys. Kun katsot hieman vaikkapa tämän vuoden suomalaisia elokuvia, kelle ne tuntuvat olevan pääasiassa suunnattuja, aikuisille vai nuorille? Kummat ylipäätänsä katsovat enemmän suomalaisia elokuvia, ja mistäköhän se johtuu?
Loppulauselma: Mikäli halutaan vahvistaa suomalaisen elokuvan vientiä ulkomaille JA mahdollistaa sujuva siirtyminen vanhasta katsojakunnasta nuorempaa, on äärimmäisen tärkeää tukea nuoria suomalaisia elokuvantekijöitä enemmän kuin koskaan ennen. Nuoret elävät jo paljon globaalimmassa maailmassa kuin vanhempansa saman ikäisinä, ja erilaisia vaikutteita ja elämyksiä koetaan myös vastaavasti enemmän. Heillä palaa halu seurata suuren maailman elokuvantekijöitä, tuoda suomalaiseen elokuvaan fantasiaa, scifiä ja toimintaa. Kohdistakaamme katseemme vielä Iron Skyhin. Se voi aikanaan olla joko suomalaisen elokuvateollisuuden huipentuma, tai tuotos joka inspiroi tuhansia lahjakkaita ihmisiä kokeilemaan rajojaan ja uudistamaan kotimaisen elokuvan. Katsotaan miten käy.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Sukupuolineutraali avioliitto
Kun on puhe seksuaalivähemmistöistä, on Suomi melkoisen jännässä asemassa. Virallisesti maamme esittäytyy demokraattisena yhteiskuntana, jossa jokaisella yksilöllä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pisteeseen asti eivät ole päässeet monet Arabimaatkaan, tai edes Amerikan Yhdysvallat. Käytännössä kuitenkin, kun yhteiskunnastamme paljastuu vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta, joka vaatisi suoria ja selkeitä muutoksia jo olemassa oleviin käytäntöihin, pyrkivät ihmiset nopeasti kääntämään katseensa muualle ja hautaamaan aiheen. Tämä siitä syystä, ettei asiasta keskusteleminen vain aiheuttaisi, hyvänen aika sentään, kiusallisuutta tai kohua. Maamme tuntuu edelleen olevan siinä nousuaikansa huumassa, jonka pauloissa ei suostutakaan myöntämään idyllisen Suomemme epäoikeudenmukaisuuksia.
Helsingin Sanomat kirjoitti tällä viikolla artikkelin aiheeseen liittyen. Artikkelin mukaan 76 kansanedustajaa olisi tällä hetkellä valmis ajamaan läpi lakiehdotuksen sukupuolineutraalista avioliitosta. Siis toisin sanoen 124 ei suostuisi puoltamaan lakiehdotusta, joka soisi homo- ja lesbopareille samat oikeudet kuin heteroille... Jaahas.
Asiahan on pulpahdellut aina silloin tällöin pintaan mediassa. Useimmat varmaan muistavat keskustelujen härskeimmät purskahdukset, joiden aikana eräs maamme kansanedustajista piti sopivana verrata homoliittoja eläimiin sekaantumiseen. Näin siis meillä Suomen maassa.
Tokihan 76 kansanedustajaa on merkittävä osuus, mutta vastustuksella on silti reilu enemmistö. Sopiikin kysyä, miksi meidän maassamme yhä hyväksytään näin räikeä ihmisarvojen polkeminen sen sijaan? Byrokraattisesti avioliittolain muuttaminen olisi varmasti työläs taakka, mutta yhteiskunnallisesti se tuskin vaikuttaisi valtion ja kuntien toimintaan tai veronmaksajiin kovinkaan merkittävästi. En siis usko, että vastustuksen syynä ovat käytännölliset ongelmat, vaan selvästi arvoasiat.
Mikä siis tässä oikein mättää? Jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluavat vahvistaa liittonsa valtion ja yhteiskunnan edessä, niin miksi tämä tulisi kieltää heiltä ainoastaan sukupuolen perusteella?
Perustelujahan tästä on heitelty puoleen ja toiseen. Kristillidemokraatit vetoavat tietenkin asiassa Raamattuun, mikä on täysin epäolennainen huomautus. Homoliittojen kristillinen siunaus on luterilaisen kirkon oma asia, eikä se kuulu valtiolle. Nyt puhutaan avioliitosta nimenomaan juridisena käsitteenä, joka tunnustaisi kahden ihmisen liiton ja mahdollistaisi muunmuassa perintöoikeuden ja muuta lailliset etuudet.
Eräs huvittava kommentti oli, että tämä on itse asiassa "kulttuurikysymys". Tämä on puhdasta paskan jauhantaa. Fakta on, että kulttuuri elää ja muuttuu koko ajan. Ajatus, jonka mukaan asioita ei pidä lähteä muuttamaan ja korjaamaan sen takia, että ne ovat ehtineet pysyä tietynlaisina kauan aikaa, on typerintä mitä olen ikinä kuullut! Onko myös ihmisten kivittäminen "kultturikysymys", entä orjuus, rasismi ja kunniamurhat? Tällaisen takaperoisen ajattelun ei pitäisi olla osa kehittyneen länsimaan päätäntäelimiä.
Mutta oikeastaan tässä onkin kysymys juuri siitä, väärästä ajattelutavasta. Tarpeeksi moni ei ajattele asiaa järkevästi, ihmisten, homojen ja lesbojen, Suomen kansalaisten kannalta, vaan itsensä kannalta. Heidän ajattelutapansa on: "Näin MINÄ olen aina määritellyt tämän asian, enkä sen takia kehtaa lähteä sitä muuttamaan". Nämä ihmiset, kuten suurin osa muustakin Suomesta, on liian kiintynyt menneeseen uskaltaakseen kohdata tulevaa. Viimeistään tässä vaiheessa olisi aika lopettaa kansallisen egon pönkittäminen menneiden menestystarinoiden avulla, ja alkaa elää tässä ja nyt. Unohdetaan hetkeksi miten asioita on hoidettu ennen, ja uskotaan siihen että me, tämä sukupolvi, osaamme tehdä oikeita päätöksiä omillamme. Kysytään itseltämme: Ovatko asiat todella juuri niin kuin niiden kuuluu olla?
Koska juuri nyt asiathan ovat näin: Suomi, tuo länsimaisen sivistyksen helmi, ei uskalla uudistuksen pelossaan antaa kahdelle ihmiselle sitä oikeutta, joka heille kuuluisi. On häpeällistä, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, joissa samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi mennä keskenään naimisiin, ja on vielä häpeällisempää, että jopa joissain Amerikan osavaltiossa ihmisille suodaan tämä oikeus.
Ja vielä kaikille niille jermuille, jotka eivät tätä julkihomostelua tunnu julkisuudessa sietävän: Helpoin tapa saada homoparit pois lehtien otsikoista, on antaa heille samat oikeudet kuin muillekin. Niin kauan, kuin jotakin vähemmistöä sorretaan, se tulee pitämään siitä mekkalaa. Siinä vaiheessa, kun seksuaalivähemmistöt saavat samat oikeudet kuin muutkin kansalaiset, ei heitä enää tarvitse nostaa jatkuvasti julkisuuteen. Ja vaikka nostettaisiinkin, niin sen kanssa pitää vain oppia elämään. Kehityksen pyörät pyörivät vaan, niitä ei voi pysäyttää milloinkaan...
Helsingin Sanomat kirjoitti tällä viikolla artikkelin aiheeseen liittyen. Artikkelin mukaan 76 kansanedustajaa olisi tällä hetkellä valmis ajamaan läpi lakiehdotuksen sukupuolineutraalista avioliitosta. Siis toisin sanoen 124 ei suostuisi puoltamaan lakiehdotusta, joka soisi homo- ja lesbopareille samat oikeudet kuin heteroille... Jaahas.
Asiahan on pulpahdellut aina silloin tällöin pintaan mediassa. Useimmat varmaan muistavat keskustelujen härskeimmät purskahdukset, joiden aikana eräs maamme kansanedustajista piti sopivana verrata homoliittoja eläimiin sekaantumiseen. Näin siis meillä Suomen maassa.
Tokihan 76 kansanedustajaa on merkittävä osuus, mutta vastustuksella on silti reilu enemmistö. Sopiikin kysyä, miksi meidän maassamme yhä hyväksytään näin räikeä ihmisarvojen polkeminen sen sijaan? Byrokraattisesti avioliittolain muuttaminen olisi varmasti työläs taakka, mutta yhteiskunnallisesti se tuskin vaikuttaisi valtion ja kuntien toimintaan tai veronmaksajiin kovinkaan merkittävästi. En siis usko, että vastustuksen syynä ovat käytännölliset ongelmat, vaan selvästi arvoasiat.
Mikä siis tässä oikein mättää? Jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluavat vahvistaa liittonsa valtion ja yhteiskunnan edessä, niin miksi tämä tulisi kieltää heiltä ainoastaan sukupuolen perusteella?
Perustelujahan tästä on heitelty puoleen ja toiseen. Kristillidemokraatit vetoavat tietenkin asiassa Raamattuun, mikä on täysin epäolennainen huomautus. Homoliittojen kristillinen siunaus on luterilaisen kirkon oma asia, eikä se kuulu valtiolle. Nyt puhutaan avioliitosta nimenomaan juridisena käsitteenä, joka tunnustaisi kahden ihmisen liiton ja mahdollistaisi muunmuassa perintöoikeuden ja muuta lailliset etuudet.
Eräs huvittava kommentti oli, että tämä on itse asiassa "kulttuurikysymys". Tämä on puhdasta paskan jauhantaa. Fakta on, että kulttuuri elää ja muuttuu koko ajan. Ajatus, jonka mukaan asioita ei pidä lähteä muuttamaan ja korjaamaan sen takia, että ne ovat ehtineet pysyä tietynlaisina kauan aikaa, on typerintä mitä olen ikinä kuullut! Onko myös ihmisten kivittäminen "kultturikysymys", entä orjuus, rasismi ja kunniamurhat? Tällaisen takaperoisen ajattelun ei pitäisi olla osa kehittyneen länsimaan päätäntäelimiä.
Mutta oikeastaan tässä onkin kysymys juuri siitä, väärästä ajattelutavasta. Tarpeeksi moni ei ajattele asiaa järkevästi, ihmisten, homojen ja lesbojen, Suomen kansalaisten kannalta, vaan itsensä kannalta. Heidän ajattelutapansa on: "Näin MINÄ olen aina määritellyt tämän asian, enkä sen takia kehtaa lähteä sitä muuttamaan". Nämä ihmiset, kuten suurin osa muustakin Suomesta, on liian kiintynyt menneeseen uskaltaakseen kohdata tulevaa. Viimeistään tässä vaiheessa olisi aika lopettaa kansallisen egon pönkittäminen menneiden menestystarinoiden avulla, ja alkaa elää tässä ja nyt. Unohdetaan hetkeksi miten asioita on hoidettu ennen, ja uskotaan siihen että me, tämä sukupolvi, osaamme tehdä oikeita päätöksiä omillamme. Kysytään itseltämme: Ovatko asiat todella juuri niin kuin niiden kuuluu olla?
Koska juuri nyt asiathan ovat näin: Suomi, tuo länsimaisen sivistyksen helmi, ei uskalla uudistuksen pelossaan antaa kahdelle ihmiselle sitä oikeutta, joka heille kuuluisi. On häpeällistä, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, joissa samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi mennä keskenään naimisiin, ja on vielä häpeällisempää, että jopa joissain Amerikan osavaltiossa ihmisille suodaan tämä oikeus.
Ja vielä kaikille niille jermuille, jotka eivät tätä julkihomostelua tunnu julkisuudessa sietävän: Helpoin tapa saada homoparit pois lehtien otsikoista, on antaa heille samat oikeudet kuin muillekin. Niin kauan, kuin jotakin vähemmistöä sorretaan, se tulee pitämään siitä mekkalaa. Siinä vaiheessa, kun seksuaalivähemmistöt saavat samat oikeudet kuin muutkin kansalaiset, ei heitä enää tarvitse nostaa jatkuvasti julkisuuteen. Ja vaikka nostettaisiinkin, niin sen kanssa pitää vain oppia elämään. Kehityksen pyörät pyörivät vaan, niitä ei voi pysäyttää milloinkaan...
maanantai 6. helmikuuta 2012
Welcome to the interwebz #1
Tässä jännä observaatio kaikille, jotka eivät ole vielä huomanneet: Minä olen aivan uskomaton nörtti. Tästä syystä aikani kuluu paljolti tietokoneen ääressä, seurailen useita internetissä pyöriviä ohjelmia. Kaikki näistä ovat täyttä ajanhukkaa, ja kiinnostavat todennäköisesti vain kaltaisiani ihmisiä, joille viihde-elektroniikka, pelit ja populäärikulttuuri ovat jo muutamaa numeroa liian iso henkireikä. Tästä huolimatta aion jauhaa juttua aiheesta, ja käydä hieman läpi niitä mielenkiintoisia esiintyjiä, jotka minunkin synkkiä päiviäni ovat usein piristäneet. Welcome to the interwebz people, it's gonna be a bumpy ride!
#1 James Rolfe/ Angry Videogame Nerd
James Rolfe on Yhdysvaltalainen itsenäinen ohjaaja, arvostelija ja internetjulkkis. Jamesin kotisivulla http://cinemassacre.com/ pääsee käsiksi kaikkeen miehen tekemään aineistoon. Hän on tehnyt yli sata lyhytelokuvaa (niin kotivideoina kuin opiskelutöinä ja itsenäisinä projekteina), jotka vaihtelevat kauhusta dokumentteihin, komediaan ja tietenkin arvosteluihin. Materiaalia sivustolta löytyykin valtavasti, ja miehen tuottavuus on kunnioitettava, vaikkei kyse tietenkään mistään suuren luokan elokuvista olekaan. Tällä hetkellä hän työskentelee ensimmäisen täyspitkän elokuvansa parissa.
Kaikesta huolimatta James tunnetaan ympäri maailman pääasiassa yhden tuotoksen kautta:
Jamesin kuuluisin roolihahmo, Angry Videogame Nerd alkoi alunperin muutaman videon vitsinä vanhoihin nes-peleihin raivostuneesta päälle kaksikymppisestä nörtistä vuoden 2004 aikana. "Arvostelut" pyörivät ensiksi videokasetteina Rolfen lähipiirissä, kunnes ne pari vuotta myöhemmin ladattiin Youtubeen. Jokin selvästi häiriintyneen, raivon partaalle ajantuneen nörtin arvosteluissa miellytti internet-väkeä, ja videot nousivat suursuosioon. Tämä rohkaisi Jamesia kehittämään ideasta täysimittaisen sarjan, jota on tehty jo yli sata jaksoa. Vuonna 2007 MTV:n omistama Gametrailers.com teki Jamesin kanssa sopimuksen sarjan oikeuksista, ja nykyään James elättääkin itsensä pitkälti nörtin seikkailujen avulla.
Tällä hetkellä Jamesin Youtube-kanavalla on yli 739 000 tilaajaa ja kanavan videoita on katsottu yhteensä yli 310 miljoonaa kertaa. Angry Videogame Nerd -jaksojen katsojaluvut pyörivät ensimmäisen julkaisuviikon aikana 1.5-3 miljoonan katselukerran välillä.
Voidaan sanoa, että James kuuluu niihin ensimmäisiin ihmisiin, jotka onnistuivat hankkimaan itselleen elannon internet-sarjojensa avulla. Mieshän löi itsensä läpi kauan ennen kuin esim. Googlen markkinastrategia mahdollist Youtuben kaupallistamisen. Ja vaikka miehen vähemmän valtavirtaa maaritteleva sarja yllä esimerkiksi Youtuben suosituimpien viihdyttäjien tasolle, on silti syytä miettiä mikä ulosteisiinsa jännästi fiksaatioituneessa peli-arvostelijassa oikein viehättää niinkin laajaa katsojakuntaa.
Arvostelut seuraavat aina tiettyä kaavaa. Nörtti käy lävitse vanhoja pelejä, 80-luvun alusta 90-luvun loppuun, jotka toki katsojien riemuksi ovat niin surkeita tuotoksia kuin olla ja voi. Jakso voi keskittyä yhden pelin, tai pelisarjan (esim. Batman) ympärille. Nörtti pelailee pelejä lävitse, hikoilen ja verenpaine koholla, taistellen pelin ala-arvoista rakennetta vastaan. Arvostelua maustaa Rolfen harvinaisen rikas ja kekseliäs kiroilu. Vikoja paisutellaan absurdeihin mittoihin ja nörtinkin raivo saa massiiviset mittasuhteet. Yleensä lopussa pelikasetti saa rangaistuksen, joka tarjoillaan vaikkapa vasaran tai nörtin peräsuolen avustuksellla.
Kaava on siis selkeä ja simppeli, mutta edelleen, mikä arvosteluissa on niin hyvää. No ensinnäkin, uskokaa tai älkää, ne ovat todella laadukkaita. Jamesin kokemus näkyy kuvakulmissa, kamera-ajoissa ja sommittelussa. Pelikuvaa kehystävät kuvatut kohtaukset, joita saattaa vielä rikastaa jokin tarina, ovat erittäin hyvin tehty. Nörtti itsessäänhän on pelkkä karikatyyri, mutta hyvä sellainen. Huumori on absurdia, mustaa ja ala-arvoista, mutta James on itsekin tästä tietoinen eikä ota itseään liian vakavasti. Rolfe on loistava näyttelijä, jonka piirroshahmon omaiset kasvonilmeet ja ilmiömäinen ajoitus tekevät tästä täydellisen koomikon.
Sarja on siis eritoten kevyttä viihdettä, aivot-narikkaan mäiskettä jonka tarkoituksena on saada katsoja nauramaan ja nauttimaan. Ja peilaahan huumori myös arvosteltavia pelejä itsejään, jotka ovat myös absurdeja ja ala-arvoisia. Täytyy tosin myös mainita, että tarpeen tullen jaksot tarjoilevat myös asiallista tietoa arvosteltavista peleistä, konsoleista ja niiden historiasta.
Jo videopeleistä kiinnostuneelle sarja sopii hyvin ajanvietteeksi, mutta asiaan aiemmin perehtymätön saattaa sitä karsastaa. Jokin kellarissaan asuvassa, tuhansien pelikasettien keskelle linnottautuneesta kolmikymppisestä pahasuisessa nörtissä on kuitenkin onnistunut vangitsemaan miljoonien kanssanörttien kiinnostuksen. Se elokuvaprojekti jota James nimittäin parhaillaan tekee, on Angry Videogame Nerd -elokuva. Elokuvan toteuttaakseen James pyysi faneiltaan lahjoituksia, ja toivoi näin voivansa rahoittaa osan kuluista, noin 70 000 dollaria. Kampanjan lopussa fanit olivat lahjoittaneet idolilleen 320 000 dollaria elokuvan tekoon. Tällaista tilannetta Rolfe tuskin osasi kuvitella pukiessaan päälleen nörtin kauluspainan ja rillit ensimmäisen kerran.
#1 James Rolfe/ Angry Videogame Nerd
 |
Tämä mies tuli kuuluisaksi...
|
James Rolfe on Yhdysvaltalainen itsenäinen ohjaaja, arvostelija ja internetjulkkis. Jamesin kotisivulla http://cinemassacre.com/ pääsee käsiksi kaikkeen miehen tekemään aineistoon. Hän on tehnyt yli sata lyhytelokuvaa (niin kotivideoina kuin opiskelutöinä ja itsenäisinä projekteina), jotka vaihtelevat kauhusta dokumentteihin, komediaan ja tietenkin arvosteluihin. Materiaalia sivustolta löytyykin valtavasti, ja miehen tuottavuus on kunnioitettava, vaikkei kyse tietenkään mistään suuren luokan elokuvista olekaan. Tällä hetkellä hän työskentelee ensimmäisen täyspitkän elokuvansa parissa.
Kaikesta huolimatta James tunnetaan ympäri maailman pääasiassa yhden tuotoksen kautta:
 |
| ...Tekemällä tätä |
Jamesin kuuluisin roolihahmo, Angry Videogame Nerd alkoi alunperin muutaman videon vitsinä vanhoihin nes-peleihin raivostuneesta päälle kaksikymppisestä nörtistä vuoden 2004 aikana. "Arvostelut" pyörivät ensiksi videokasetteina Rolfen lähipiirissä, kunnes ne pari vuotta myöhemmin ladattiin Youtubeen. Jokin selvästi häiriintyneen, raivon partaalle ajantuneen nörtin arvosteluissa miellytti internet-väkeä, ja videot nousivat suursuosioon. Tämä rohkaisi Jamesia kehittämään ideasta täysimittaisen sarjan, jota on tehty jo yli sata jaksoa. Vuonna 2007 MTV:n omistama Gametrailers.com teki Jamesin kanssa sopimuksen sarjan oikeuksista, ja nykyään James elättääkin itsensä pitkälti nörtin seikkailujen avulla.
Tällä hetkellä Jamesin Youtube-kanavalla on yli 739 000 tilaajaa ja kanavan videoita on katsottu yhteensä yli 310 miljoonaa kertaa. Angry Videogame Nerd -jaksojen katsojaluvut pyörivät ensimmäisen julkaisuviikon aikana 1.5-3 miljoonan katselukerran välillä.
Voidaan sanoa, että James kuuluu niihin ensimmäisiin ihmisiin, jotka onnistuivat hankkimaan itselleen elannon internet-sarjojensa avulla. Mieshän löi itsensä läpi kauan ennen kuin esim. Googlen markkinastrategia mahdollist Youtuben kaupallistamisen. Ja vaikka miehen vähemmän valtavirtaa maaritteleva sarja yllä esimerkiksi Youtuben suosituimpien viihdyttäjien tasolle, on silti syytä miettiä mikä ulosteisiinsa jännästi fiksaatioituneessa peli-arvostelijassa oikein viehättää niinkin laajaa katsojakuntaa.
Arvostelut seuraavat aina tiettyä kaavaa. Nörtti käy lävitse vanhoja pelejä, 80-luvun alusta 90-luvun loppuun, jotka toki katsojien riemuksi ovat niin surkeita tuotoksia kuin olla ja voi. Jakso voi keskittyä yhden pelin, tai pelisarjan (esim. Batman) ympärille. Nörtti pelailee pelejä lävitse, hikoilen ja verenpaine koholla, taistellen pelin ala-arvoista rakennetta vastaan. Arvostelua maustaa Rolfen harvinaisen rikas ja kekseliäs kiroilu. Vikoja paisutellaan absurdeihin mittoihin ja nörtinkin raivo saa massiiviset mittasuhteet. Yleensä lopussa pelikasetti saa rangaistuksen, joka tarjoillaan vaikkapa vasaran tai nörtin peräsuolen avustuksellla.
Kaava on siis selkeä ja simppeli, mutta edelleen, mikä arvosteluissa on niin hyvää. No ensinnäkin, uskokaa tai älkää, ne ovat todella laadukkaita. Jamesin kokemus näkyy kuvakulmissa, kamera-ajoissa ja sommittelussa. Pelikuvaa kehystävät kuvatut kohtaukset, joita saattaa vielä rikastaa jokin tarina, ovat erittäin hyvin tehty. Nörtti itsessäänhän on pelkkä karikatyyri, mutta hyvä sellainen. Huumori on absurdia, mustaa ja ala-arvoista, mutta James on itsekin tästä tietoinen eikä ota itseään liian vakavasti. Rolfe on loistava näyttelijä, jonka piirroshahmon omaiset kasvonilmeet ja ilmiömäinen ajoitus tekevät tästä täydellisen koomikon.
Sarja on siis eritoten kevyttä viihdettä, aivot-narikkaan mäiskettä jonka tarkoituksena on saada katsoja nauramaan ja nauttimaan. Ja peilaahan huumori myös arvosteltavia pelejä itsejään, jotka ovat myös absurdeja ja ala-arvoisia. Täytyy tosin myös mainita, että tarpeen tullen jaksot tarjoilevat myös asiallista tietoa arvosteltavista peleistä, konsoleista ja niiden historiasta.
Jo videopeleistä kiinnostuneelle sarja sopii hyvin ajanvietteeksi, mutta asiaan aiemmin perehtymätön saattaa sitä karsastaa. Jokin kellarissaan asuvassa, tuhansien pelikasettien keskelle linnottautuneesta kolmikymppisestä pahasuisessa nörtissä on kuitenkin onnistunut vangitsemaan miljoonien kanssanörttien kiinnostuksen. Se elokuvaprojekti jota James nimittäin parhaillaan tekee, on Angry Videogame Nerd -elokuva. Elokuvan toteuttaakseen James pyysi faneiltaan lahjoituksia, ja toivoi näin voivansa rahoittaa osan kuluista, noin 70 000 dollaria. Kampanjan lopussa fanit olivat lahjoittaneet idolilleen 320 000 dollaria elokuvan tekoon. Tällaista tilannetta Rolfe tuskin osasi kuvitella pukiessaan päälleen nörtin kauluspainan ja rillit ensimmäisen kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)