Life of Brian (1987)

Leffa-arvostelu: Monty Pythonin Life of Brian

 Monty Python oli Brittiläinen komediaryhmä, tunnettu absurdista huumoristaan ja tv-sarjastaan Monty Python's Flyin Circus. Ryhmän ensimmäinen kokopitkä elokuva, Monty Python and The Holy Grail, oli menestys ja sille alettiin pian kehitellä seuraajaa. Tuloksena oli oli Life of Brian, aikansa kiistellyin elokuva.

 Pythonin mestariteoksen keskiössä on uskonto. Aihe, joka oli aikalaisile arka paikka, ja joka vielä tänäänkin herättää kiivasta keskustelua. Ryhmän pisteliäs iva organisoitua uskontoa kohtaan oli monille aikoinaan liikaa, ja elokuva bännättiin muunmuassa Norjassa jumalanpilkan vuoksi.

 Itse en ateistisena henkilönä voi neuvoa kuinka uskovaisen ihmisen tulisi suhtauta elokuvaan, mutta voin tehdä selväksi erään asian: Elokuva ei pilkkaa uskontoa, vaan uskovia ihmisiä. Se tuo esille sen absurdin huumorin, joka piilee sokeassa uskossa ja profeettojaan päättömästi seuraamassa ihmismassassa. Se paljastaa myös nykyuskontojen pahimmat kompastuskivet, ja paljastaa niiden maallisen pikkumaisuuden. Se oli maailman ensimmäinen Raamatullinen komedia.

 Tarinan päähenkilö on Brian, muinaisessa Juudeassa elävä mies, joka epäonnekseen ihmiset luulevat Messiaaksi. Tämä alkaa jo Brianin syntymän hetkellä, kun kolme Viisasta miestä ennen Jeesuksen luokse saapumistaan tulevatkin epähuomiossa tarjoamaan lahjojaan Brianille. Brian käy läpi muutkin Jeesuksen elämän vaiheet, hän profetioi, kerää opetuslapsia, suorittaa "ihmeitä" ja lopulta ristiinnaulitaan. Hahmon nerokkuus piilee siinä, että Brian ei todellakaan ole profeetta tai johtaja, vaan nöyrä mies joka vain haluaa olla rauhassa. Tosin, ihmiset pelastusta etsiessään ovat valmiita näkemään vain sen minkä haluavat.

 Muita tarinan keskiössä olevia hahmoja ei oikeastaan ole. Pythonin tyylin mukaan muut hahmot ovat karikatyyrejä, jotka pomppaavat mukaan tarinaan aina kun huumori sitä vaatii. Tarinassa Brianilla on myös äiti, ja häntä jahtaavat toki Roomalaisten kenraali ja Keisari. Toinen Brianin elämää vaikeuttava taho on Juudealainen vapautusrintama (ei suinkaan Juudean vapausrintama, tai Vapautusrintama Juudeasta, ne katalat paskat), joihin Brian lemmenkipeyksissään liittyy. Rintama on loistava parodia poliittisesta ryhmästä, joka hautaa jalot aatteensa mittavan byrokratian ja tekonsa idealismin palvomisen alle.

 Elokuva näyttää upealta ja on iästään huolimatta loistavaa katsottavaa bluray-laadulla. Kuvauspaikkana toimi Tunisia, ja ympäristö näyttää aidolta kuin Juudeassa ikään. Toki Pythonille tyypillinen camp-henki puskee myös ympäristöstä esiin silloin tällöin, mutta se kuuluu vain asiaan.

 Näyttelijäsuoritukset ovat mahtavia, ja herkullisen yliampuvia. Pelkästään päänäyttelijöiden omistautuminen rooleille saa aikaan naurua. John Gleese tarjoaa ryhmän komedian terävimmän terän, mutta yllättävää kyllä Grapham Chapmanin roolisuoritus Brianina on vilpitön, ja ajottain jopa aidon koskettava.

 Huumori on totta kai loistavaa, sillä ryhmä ei koskaan ole huolehtinut ihmisten loukkaamisesta. Elokuvan satiiri on mustaa, ripeää ja osuvaa ja se tarjoaa aidosti älykkäitä havaintoja uskontojen luonteesta, joskin hieman kärjistetysti. Lempikohtaukseni on se kohta elokuvassa, jossa Brian yrittää pyytää seuraajiaan jättämään hänet rauhaan.

 Omasta mielestäni tämä elokuva on ehdottomasti Pythonin paras tuotos. Se ei ole aivan yhtä absurdi kuin ryhmän muut teokset (Meaning of Life WTF?!), vaan sisältää itseasiassa kiinteän juonen ja teeman. Tämän takia elokuvaa on helppo seurata, ja vitsejäkin voi arvostaa paremmin. Ja onhan siinä lopussa aika pirun hilpeä laulu:

Megaupload

Tänään Iltalehti ilmoitti Yhdysvaltain hallituksen sulkeneen Megaupload.com-sivuston...

  

 Niille, jotka eivät asiaan ole perehtyneet: Megaupload on internetin suosituin tiedostojenjakosivusto, ja internerin 13. suosituin sivusto. Ja, koska palvelussa liikkuu myös tekijänoikeuksien alla olevaa materiaalia, päätettiin se sulkea ja sen omistajat vangita. 

 Öh... Siis mitä? 

 Ensinnäkin, on aivan absurdia olettaa, että mikään yhtiö kykenisi valvomaan näin valtavia tiedostojen siirtoja tehokkaasti. Palvelun kautta siirtyy miljoonia gigoja tavaraa joka ikinen päivä. Miten ihmeessä siis yhtiön omistajat ovat edes vastuussa tästä? Miksei itse oalvelun kautta materiaalia levittäneitä käyttäjiä tuomita? Todennäköisesti se, että tämä on viihdeyhtiöiden kannalta helpompi ja miellyttävämpi tapa toimia.

 Ja kyllä, se määrä laitonta materiaalia joka liikkuu palvelun läpi on valtava, odotetustikin. Samalla monet yhtiöt käyttävät sitä tiedostopankkina, ja olen itsekin jakanut sen kautta itse kuvaamiani videoita muille. Toisin kuin esimerkiksi Piratebay, Megaupload ei profiloi itseään piraattisivustoksi, vaan ainakin julkisuudessa kehottaa käyttäjiään levittämään vain itse omistamaansa materiaalia. Piratisoituja videoita ja musiikkia poistetaan palvelusta kellon ympäri. Ja siltikin, yhtiön johto on henkilökohtaisesti syypää viihdeyhtiöiden tappioihin. Samalla logiikalla voisimme heittää Hiacien valmistajat putkaan, koska niiden takakontista myydään väärennettyjä bändipaitoja, tuomita rakennusyhtiöt joiden rakentamilla kujilla myydään    huumeita ja sulkea baarit joissa ihmiset kännipäissään tappelevat keskenään. 

 Kaikkein uskomattominta tässä on se, että kyseessä ei edes ole Yhdysvaltalainen yhtiö. Yhtiö on itseasiassa Hongkongilainen, ja sen omistajia pidätettiin Uudessa Seelannissa. Suurin osa heistä ei edes ole Yhdysvaltain kansalaisia.

 Tässä on nyt kyse siitä, etteivät suuret yhtiöt jaksa vaivautua muuttamaan toimintapaansa, vaan yrittävät sen sijaan lätkiä umpimähkään muita palveluja toimintakyvyttömiksi siinä toivossa, että ongelma katoaisi. Samanlaista paniikkia oli ilmassa c-kasettien ja vhs:sien tullessa markkinoille. 

 Megaupload ei ole internetin ainoa tiedostojenjakosivusto, vaikka olikin suurin. Ajatus siitä, että ihmisiltä vietäisiin mahdollisuus jakaa informaatiota keskenään siitä syystä, että osa siitä saattaisi olla varastettua, on naurettava. Kyllä, riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän "isot pahat yritykset" menettävät piratismin seurauksena rahojaan, se on silti rikos josta tulisi rangaista. Mutta tämä menee kyllä niin ohi maalin kuin vain mahdollista. On aika alkaa katsoa piratismia uudelta kantilta, koittaa päästä sen perimmäisiin syihin. Vanha liikemalli on selvästi vanhentunut nyky-yhteiskunnassa, ja vaatii muutosta.

 Hyvän suunnan voisi löytää peliyhtiö Valven esimerkkiä seuraamalla. Yhtiön johtaja, Gabe Newell, arvioi aikoinaan piratismin syyksi palveluiden käyttäjäystävällisyyden, ei suinkaan rahan. Valvelle tämän näkemyksen seuraaminen on ainakin ollut tuottoisa. Sen nettipelikauppa Steamissa on jo miljoonia käyttäjiä, jotka voivat ostaa kaupasta satoja pelejä muutamassa minuutissa lähtemättä lainkaan ruudun äärestä. Palvelu on valtava menestys, jonka lukuisat alekampanjat ovat laukaisseet myös vanhojen, muuten unohdettujen pelien myynnit hetkessä taivaisiin vuosia niiden julkaisemisen jälkeen. Samanlaista ei tapahdu perinteisen myynnin puolella. Niinpä, ihminen on luonteeltaan laiska otus. Kumpi houkuttaisi enemmän, vanhan cd-levyn etsiminen levykaupoista ympäri kaupunkia ja lukuisista netin piskuisusta nettikaupoista, vai sen lataaminen yhdeltä sivustolta muutamassa minuutissa?

 Piratismi toki laskee kuluttajan rajoja, ilmaiseksi tulee hankittua sellaistakin materiaalia, jota ei normaalisti hankkisi. Mutta esimerkiksi tv-sarjan fani olisi varmasti valmis maksamaan lärpäkkeestä kunnollisen hinnan, mutta kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa kun vanhaa sarjaa ei välttämättä löytäiskään mistään, tai uuden dvd-julkaisua saa odottaa puoli vuotta. Samalla netistä pystyy lataaman koko kauden koneelle heti. Tällöin kuluttaja siirtää mielessään vastuun tuottajalle, jonka palveluntarjonta häviää Unkarilaisen datanomin kellarissaan pitämälle kymmenen gigan serverifarmille. 

 Joka tapauksessa tämä on ihan mielenkiintoinen, joskin vittumainen välikohtaus tekijänoikeuksiin liittyen. Firman kaataminen ja omistajien vangitseminen oli raukamainen teko, josta puuttuu paitsi oikeus myös järki. Näin ei tulla näitä ongelmia korjaamaan, vaan pitää hyväksyä se fakta, että vapauteen liittyy aina se riski, että joku käyttää sitä väärin. Täydelliseksi tämä yhteiskunta ei tule tekemälläkään, mutta aina pitää kuitenkin pyrkiä eteenpäin. Älkäämme siis vaipuko paniikkiin aina kun dollarit livahtavat sormiemme läviste, vaan käykäämme tuhoamisen sijasta korjaamaan sitä, mikä on rikkinäinen. Muutoin saatamme epähuomiossa jämähtää täysin paikoillemme.

Stop online piracy act

24. päivä Yhdysvaltain kongressi äänestää SOPA:sta (Stop Online Piracy Act). Vaikka aiheen käsittely mediassa onkin ollut mitätöntä, interwebseissä keskustelu on käynyt kiivaana. Tänään Wikipedia suljettiin protestiksi lakialoitetta vastaan ja Google, Youtube, Yahoo ja Amazon harkitsevat samaa.

 Sopasta on tulossa yksi aikamme räikeimmistä sensuurialoitteista ikinä. Läpi päästessään se mahdollistaisi käytännössä minkä tahansa (Yhdysvalloissa toimivan) sivuston sulkemisen. Pahinta tässä on se, että lain perimmäinen tarkoitus on itse asiassa hyvä, mutta toteutus surkeasti laadittu. Kyllä, piratismi on rikos, ja sen pysäyttämiseksi tulisi tehdä niin paljon kuin mahdollista, mutta tässä tapauksessa kyllä omat koirat kusee kintuille. Piratismia tällä ei pysäytetä, mutta monen ihmisen elinkeino ja internetin ilmaisemisen vapaus kylläkin.

 Ongelman ydinhän on siinä, että "piratisoitu materiaali" on aloitteessa hyvin löysästi määritelty, ja se käytännössä antaa täydellisen vallan materiaalin valvomisesta elokuva- ja musiikkiyhtiöille, ohittaen täysin  nykyään toimivan, arvostelut ja parodiat sallivan Fair Use -käytännön. Viiden sekunnin elokuva- tai musiikkiklippi voi sulkea koko sivuston.

 Mutta hei, tämä jatkuu vielä. Vaikkei laittaisikaan omalle sivustollesi MITÄÄN muuta materiaalia, kuin mitä on itse tehnyt, ei ole vielä kuivilla. Jos sivustolla on foorumi, jossa on linkki sivustolle, jossa on linkki sivustolle jossa on "piratisoitua materiaalia", VOIDAAN SIVU SULKEA. Siis mitä vittua?!

 Yhdysvaltain hallinnon korruptoituneisuushan ei ole mikään salaisuus. Lobbausta tapahtuu kongressissa laillisesti päivittäin, ja suuret yhtiöt vaikuttavat jatkuvasti päätöksentekoon. Todennäköisintä onkin, että tätä lakia tultaisiin käyttämään yhtiöiden taholta vaientamaan mahdolliset soraäänet ja epämiellyttävät arvostelut.

 Mä toivon niin kovasti, ettei tätä lakia hyväksyttäisi. Se uhkaa paitsi ilmaisun- ja mielipiteenvapautta, myös internettiä itseään. Mitä tapahtuisikaan internetille, jos Google voitaisiin poistaa jo huomenna? Internet on tämän vuosikymmenen suurin keksintö, ja se yhdistää meitä kaikkia tavalla jollaista ei ole aikaisemmin ollut. Kuka tahansa voi ilmaista itseään vapaasti, ja jakaa sen muille. Internetin avulla me olemme suorassa yhteyksissä koko maailman kanssa. Mikään muu media, ei edes sanomalehdet ja tv, ei ole koskaan saavuttanut mitään tällaista. Mutta nyt joukko ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä, mitä internet sisimmissään on, aikovat romuttaa ja tuhota miljardien ihmistent työn tulokset. He yrittävät tuoda suuret yhtiöt ihmisten väliin ja hallita jotain, mikä ei kuulu heille. Internet kuuluu meille, kaikille käyttäjille jotka ovat sen osaltaan luoneet. Ja me emme saa luovuttaa sitä mistään hinnasta.

 Osoita mielipiteesi SOPAa vastaan täällä: http://americancensorship.org/#petition-state-department

Sananen nuorista ja opiskeluista

Mieleeni muistuivat parin kuukauden takaiset tekstaripalstarähinät nuorten opiskeluista. Aihehan ei sinällään ole enää ajankohtainen, mutta tätä aihetta kommentoiva Iltalehden mielipidekirjoitus palautti sen taas mieleeni.

 Yleinen närkästyksen kohdehan oli se, että nuorten ei katsota siirtyvän tarpeeksi nopeasti toisen asteen opiskelupaikasta jatko-opintoihin. Etenkin välivuoden pitämistä paheksuttiin, kun nuori mieluummin reissaa pitkin Eurooppaa opiskelupaikan hakemisen sijaan.

 Kaipa tämäkin mielipide tulee taas pian ajankohtaiseksi ylioppilaskirjoitusten lähestyessä. Sitä ennen haluaisin kuitenkin itse heittää oman epämääräisen kommenttini asiasta. Tämä ei ole siis valitus, argumentti tai vaatimus, vaan mielipide:

 Nyt vittu oikeesti! Aletaan kyllä kaivaa itseämme aikamoiseen suohon, kun nuoret yritetään työntää suoraan opiskeluputken jälkeen työelämään odottamaan sitä koko ajan nousevaa eläkeikää.

 Lukiolaisen arki on haastavaa. Tämä siis jos haluaa oikeasti pysyä opinnoissa mukana. Siis pysyä mukana, ei menestyä, se vaatii jo jotain aivan muuta. Itse menetin jo kauan sitten oikeuden kutsua itseäni kunnolliseksi opiskelijaksi, olen tällä hetkellä siihen aivan liian laiska paska. Mutta siltikin lukio on täyttä työtä. Arki täyttyy oppitunneista, koulumatkoista ja kotitehtävistä, paljon muuhun ei jää aikaa. Keskimääräinen koulupäivän pituus on 6 tuntia, kotiläksyihin menee 3-6 tuntia. Joka päivä. Viikonloppu on saapuessaan pelastus, hetki jolloin ehtii vetää henkeä ja levätä juuri sen verran että jaksaa taas seuraavan viikon. Itselläni tämä aika on täyttä lepoa, turhaa ajan tappamista joka ei sisällä minkäänlaista rakentavaa tekemistä. Olisihan se mukava harrastaa jotain luovaa, mutta energia ja aika eivät yksinkertaisesti riitä niihin projekteihin joita haluaisi totetuttaa. Juoksulenkit ja muu pakollinen liikunta nyt mahtuu juuri ja juuri mukaan.

 Pitkien päivien lisäksi lukiolainen pääsee toki kokemaan myös muutakin painetta. Koeviikot, ei jumalauta! Viikkojen työ punnitaan nyt tässä aivokoppaa riipivässä koettelemuksessa. Helppoahan se toki sisimmässään on, reaaliaineissa pitää vain muistaa kaikki asiat joita kirja käsitteli, ja matemaattisissa aineissa pitää osata vastata tehtäviin joita ei ole ennen nähnytkään.

 Oletetaanpa nyt kuitenkin, että jaksat kunnialla läpi koulupäivistä, kotitehtävistä ja koeviikoista. Jos näin on niin hyvä, kaikki se työ oli vaivan arvoista.

Vitut

 Yo-kirjoitukset, aivan mahtavaa. Unohdetaan se koeviikkoihin keskittyvä viikkojen oppimäärä, Yo-kirjoitukset testaavat 12 VUODEN aikana kerättyjä tietoja. Se kaikki pitää hallita, yhdessä kokeessa, millään muulla ei ole väliä. 12 vuoden jälkeen sinulle isketään paperi eteen, annetaan 6 tuntia aikaa ja sanotaan: "Tuossa on, tämän perusteella me sitten päätetään millainen sun loppuelämästä tulee." Sitä tietomäärää, joka kirjoituksissa tulee hallita tuskin tarvitsee enää tässä painottaa. Ja menestyminenhän on tietenkin sattumanvaraista. Yhden oppilaan menestys voi hyvinkin riippua täysin siitä, millaisia kysymyksiä kokeessa kysytään juuri sinä vuonna. Ja arvosanathan tulevat Gaussin käyrän mukaan. Siis niiden arvo vaihtelee rändömisti joka vuosi. Kaveri joka olisi viime vuonna E:n arvoinen voikin joutua tyytyä M:ään, samalla kun siis joku huonommin pisteyttänyt sai paperiinsa E:n. Että ei mitään paineita, ei tässä mitata kun vain sun koko elämän arvoa.

 Tämän läpi me painetaan, me nuoret. Ei aikuiset, vaan nuoret, kuten meitä usein muistutetaan. Nuori, jolla olisi vielä paloa kokeilla uutta, mahdollisuus tehdä virheitä ja typeryyksiä, halutaan omistavan itsensä työlle, kuten aikuisetkin. Ja niinhän me tehdään, me painetaan lävitse ja me jaksetaan vaikka se olisikin luontoa vastaan. Ja me jaksetaan yhdestä syystä. Me jahdataan sitä haurasta illuusiota joka on vapaus. Me ajatellaan "sitten se on ohi", "sitten me ollaan vapaita nauttimaan, vapaita viemään meidän elämämme ihan mihin suuntaan tahansa". Sitä me halutaan, mutta hyvin harva meistä koskaan pääsee kiinni siihen. Vastuuta voi paeta, muttei koskaan karistaa ja ennemmin tai myöhemmin edessä ovat taas opiskelut, työpaikka, perhe, lapset, lainat ja ennen kuin huomaatkaan sinut on niillä kahlittu taas paikalleen. Kun on juossut putkessa niin pitkään, ei enää osaakaan lähteä ulos, ja elämällekin löytyy vain yksi ainoa suunta.

 Joten antakaa meidän olla lapsellisia, antakaa meidän tuhlata elämäämme. Antakaa meille vaikka vain vuosi, yksi vuosi aikaa tehdä typeryyksiä, rikkoa normeja ja nähdä maailmaa. Antakaa lasten olla lapsia. Antakaa mahdollisuus kokea erilaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja seikkailua. Ehkä se riittää. Ehkä, jos näkisi vain vähänkin siitä, mitä kaikkea maailmalla on todella tarjota, ei sitä unohtaisi koskaan. Siitä mitä on nähnyt kehittyisi visio, elämänkatsomus, idea. Ihmiset kuolevat, firmat kaatuvat ja todistukset hapartuvat komeroissa mutta ideat, ne voivat elää ikuisesti. Niiden päälle on hyvä rakentaa elämä.