Internet on tässä vaiheessa se ainoa tutkimaton korpimaa, josta erilaiset tahot onnistuvat vielä löytämään uusia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Aikaisemmin tänä keväänä Invisible Children niminen järjestö julkaisi internetissä videon mainostamaan Kony 2012 kampanjaansa. Muutamassa kuukaudessa liike levisi netissä kuin paska meemi. Yhtäkkiä Youtuben videot suomalaisten säkkipillien sukuhistoriasta täyttyivät "Kony 2012" -kommenteilla. Tietenkään en voinut pitää näppejäni erossa tästäkään villityksestä, vaan ajauduin pikaisen googlauksen jälkeen kyseisen videon äärelle.
Video itsessäänhän tähtää just eikä melkein vyön alle, ja on mitä karseinta nyyhkysoopaa mitä olla ja voi. Tahtoo sanoa, että sen perimmäisenä tarkoituksena on vedota kasojan tunteisiin. Koko 30 minuuttinen pätkä sisältää haikeaa musiikkia, kuvia afrikkalaisista lapsista, järjestön johtajan omia kotivideoita (alakouluikäisen poikansa kanssa) ja haastatteluja pelokkaiden lapsien kanssa. Näkeekö kukaan muu tässä jonkinlaista kaavaa.
Nyt, olisi oikein mieltä ylentävää jos voisin sanoa olevani niin fiksu ihminen, ettei tällainen materiaali uppoaisi minuun. Tämä tekisi minusta kuitenkin paitsi tunteikkaan idiootin, myös valehtelijan. Niinhän siinä pääsi käymään, että video tempaisi mukaansa ja heti sen jälkeen oli niin hauras ja haikea ja järkyttynyt olo. Tätä kesti siis noin vartin verran, sitten googlasin uudelleen ja löysin jotain kontekstiakin asiaan liittyen.
Oma asennoitumiseni koko ilmiöön liittyen on tervees skeptinen. Ei, en tiedä näistä asioista hevonkukkuakaan. Kyllä, olen luultavasti viimeinen ihminen jonka kannataisi tästä puhua. Toisaalta kyseessä on kampanja jonka ovat nostaneet julkisuuteen juuri minun kaltaiseni internet-nobodyt, joten kaipa meilläkin jonkinlaista uskottavuutta on.
Asia, joka minua hankaa vastakarvaan on se yksinkertaisen kärjistetty tapa, jolla tämä monimutkainen poliittinen tilanne on esitetty; Jakakaa video twitterissä, ostakaa meiltä fanikrääsää ja pitäkää meteliä, niin Ugandasta saadaan taas Shangrli-La. Itse asiassa monet asiantuntijat ottivatkin kantaa järjestön väitteisiin pian videon esille pulpahtamisen jälkeen. Tätä kautta minulle muunmuassa selvisi, että
A) Joseph Kony on ollut viimeiset viisi vuotta kykkimässä Ugandan viidakossa paossa häntä jahtaavilta sotilailta eikä siis toimi enää aktiivisesti
B) Kony pitää enää hallussaan korkeintaan sataa lapsisotilasta, kun videossa oli puhe tuhansien sotilaiden armeijasta
C) Invisible Children tukee toiminnallaan Ugandan armeijaa, jota on syytetty vakavasta korruptiosta ja sotarikoksista
D) (Tämä on aika ilmiselvä) Järjestön tuloista 30% menee suoraan Ugandan olojen kehittämiseen, loput käytetään palkkojen maksuun ja tiedotuskampanjoihin
Älkääkä luulko, että olen tarjoamassa tässä oikeaa ratkaisua, sillä en ole. Olen vain sitä mieltä, että tallasia aisoita käsiteltäessä esiin tulisi tuoda kaikki tekijät ja ratkaisuja tulisi arvoida kaikilta kanteilta. Itse en usko Konyn olevan ongelma, vaan pelkkä oire. Pohdinkin, voitaisiinko tällaista toimintaa estää tulevaisuudessa tehokkaammin ohjaamalla Invicible Children -järjestön tuotot kokonaisuudessaan maan infastruktuurin ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen?
Kenties pikkumaisin, mutta sinnikkäin asia joka nakertaa mieltäni tähän koko jupakkaan liittyen on se ajatustapa jota se levittää. Se täysin perusteeton auttamisen tunne, joka saa Facebookiaan päivittävät, vanhempiensa kotona asuvat nuoret luulemaan, että he tekevät oikeasti jotain hyödyllistä. Voin vannoa, koskaan ei ole hyvää omaatuntoa saanut hankittua halvemmalla. Ja se vielä ärsyttää, että on ihmisiä, jotka oikeasti tekevät jotain näiden asioiden hyväksi. Miehiä ja naisia, jotka uhraavat aikansa, rahansa, perheensä ja joskus elämänsä muiden auttamiseen. Sellaisia ihmisiä, joiden tasolle en varmaan itse pysty koskaan nousemaan.
Niin ja mitenkäs tarina sitten jatkuu, saatiinko Kony kiinni? No, Obaman viime vuonna Ugandaan lähettämät 100 miestä tekevät yhä parhaansa, joten tsemppiä sinne vain. Samaan aikaan Invisible Chilren -järjestön keulamies Jason Russell pidätettiin itsensä paljastamisesta ja julkisella paikalla masturboimisesta. Tästä tuli sellainen farssi, ettei tiedä itkeä vaiko nauraa, ja kenen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti