Anna Voipio otti joukkosurmiin kantaa provosoivasti otsikoidulla mielipidekirjoituksellaan ”Taistelupeleillä koulutamme lapsistamme tappajia” (HS 30.6.2012). Voipion tekstistä sai sellaisen käsityksen, ettei kirjoittajalla itsellään ollut paljoa omakohtaista kokemusta peleistä ja pelaamisesta. Myös niiden vaikutuksista lapsiin oli tehty räikeitä väitöksiä, joita ei kuitenkaan jaksettu tukea millään tavalla.
Pelien demonisointi ei ole uusi asia. Jokainen
vuosikymmen on syyttänyt nuorten ongelmista nuorisoviihdettä sen useissa eri
ilmenemismuodoissa. Ennen pelejä syntipukkina olivat elokuvat ja sitä enne
rockmusiikki. Hiiri ja näppäimmistö eivät ”kouluta” kenestäkään ampujaan, kuten
eivät myöskään rallikuskia tai tenniksen pelaajaa. Jokainen oikeaa asetta
käyttänyt voi vahvistaa tämän.
Pelit ovat viihdettä, eivätkä ne siksi usein
edes pyri ”opettamaan” mitään. Jos lapsi todella hankkii elämänohjeensa Angry
Birdistä, ei syynä ole pelaamisen paljous, vaan vanhempien kasvatuksen puute. Eikö olisi jo aika
lopettaa helppojen syiden etsiminen ja hyväksyä, ettei Hyvinkään joukkosurmien
kaltaisia tapahtumia voida estää pelejä tai aseita kieltämällä? Niiden takana
ovat vaikeasti havaittavat ja hoidettavat yhteiskunnalliset ongelmat ja nuorten
pahoinvointi, joiden korjaamiseen vaaditaan valtava määrä aikaa, rahaa ja
jatkuvaa huomiota. Siinä on se kapea polku, jolla meidän on kuljettava
saadaksemme muutoksen aikaan.
Niko Nikkilä
Kevään 2012 ylioppilas ja
peliharrastaja
Lohja
